Survoa varsinaista kankaiden kerrosvoileipää ompelukoneen paininjalan alle, saada sen pysymään raiteillaan ilman päällimmäisen kankaan ryppyyntymistä -ja kaikki tämä kiireessä! Eihän siitä tullut muuta kuin hampaiden kiristystä, mutta sisulla valmistui. Tällaisia "kerrosvoileipiä" tein:
Saaja toivoi leivinuunin kestäviä, kyynärpäähän ulottuvia, nokea pelkäämättömiä patakintaita, joissa olisi supermäärä täytettä. Niinpä sitten mustan puuvillan sisään sujautin puuvillafroteeta ja eristekangasta. Ajatuksissa kaikki sujui hyvin, mutta ompelu oli ekstremeä. Onneksi saaja tykkäsi, koska uudelleen en halua moisia tehdä. No, ehkä patakintaita vähemmällä vuorauksella...
Kävin kirjastossa. Oli oikein hedelmällinen reissu; löysin monta tarpeellista kirjaa.
Mistä siis mahtaa kiikastaa, kun Juju -kerhon pakettia silmäilen paljon mieluummin?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti