Väriterapiaa

Pääsen ihastelemaan talven taidetta suoraan koti-ikkunasta!

Pimein vuodenaika alkaa olla ohitse ja valon määrä lisääntyy huimaa vauhtia, mikä on tosi ihanaa. Silti huomaan hamuavani ympärilleni edelleen kaikenlaista värikästä.


Kutominen ei ole suosikkilajini, mutta silloin tällöin pääsen vähän verryttämään muistia miten kangaspuilla oikein toimitaan. Kaverilla oli onteloloimi, mihin tein oman kokeilun. Ontelo oli ihan uusi, mutta mielenkiintoinen tuttavuus. Siinä kudotaan "ympyrää" -samaan tahtiin valmistuu laukun, tyynyn tms. ala- ja yläpuoli. Suunnitelmani oli tehdä pieni sohvatyyny. Kuteeksi käytin puuvillaisia marimekon leikkausjätteitä.

Marimekon leikkausjätettä.

Suikaleita.

Kangaspuissa.

Ontelo vailla viimeistelyä.

Olen aika onnistuneesti vältellyt lanka- ja kangaskauppoja tänä vuonna. Kuitenkin satuin menemään paikallisen käsityöliikkeen neulekerhoon. Siellä sattui olemaan ale -kori, josta muutama pikku kerä huuteli haluavansa mukaan... En voinut vastustaa kevyitä pikku palleroita! Sinänsä kummallista; yleensä suosin paksumpia lankoja, mutta nyt ostin tosi ohutta (50 g - 400 m) mohair-silkki-lankaa.

Aluillaan oleva toppi/slipari.

Myös joka kuukausi jotain valmiiksi -haaste liittyy lankoihin. Olen aloittanut lukunutun tekemisen muistaakseni syyskuussa 2009. En oikeastaan edes muista miksi työ jäi kesken... Tämä on helmikuun haasteeni.

Lukunuttu valmiiksi helmikuussa!

Hieman olen sekoitellut myös värejä. Uudessa kodissani ei ole vielä työpöytää, mutta kovasti haluaisin maalata jotain... Ihan mitä vaan, kunhan siitä tulisi uusi päiväpeitto! On se vaan ihmeellistä, miten (viimeistään) muuton yhteydessä alkaa haaveilla kaikenlaisesta uudesta sisustuksesta. Käyköhän muille samoin...?

Väriterapiaa!

Apsu Apinainen

Olin valtavan innoissani aloittaessani Apsun tekemistä joskus viime syksynä. Tielle tuli vaan monta muuta asiaa, joten Apsu joutui olemaan palasina, naama valmiiksi applikoituna. Apina on tehty trikoohousuista, jotka olivat kivan väriset, mutteivat enää palvelleet vaatteena. Idea tuli japanilaisesta kirjasta, jonka nimeä en muista - palautunut jo omistajalleen. Muttei Apsusta mitään amigurumiin verrattavaa tullut vaan noin 60 cm apina!

Apsu hoikkana ja hieman ujona.

Apsulla on selkäranka!

Apsu ottaa rennosti. :)

Apsulla oli häntäkin, mutta siitä hän joutui luopumaan, kun en saanut sitä kiinni sopivan tiukasti. 1,5 vuotiaan käsittely kun saattaa olla rajua aika ajoin... Apsu on ensimmäinen keskeneräinen työ, joka valmistui Maikin Tilkkujen aloittamaan haasteeseen.

Uusin haastein uuteen vuoteen

Muuttopuuhien keskellä olen joutunut katsastamaan kangas-, lanka-, askartelu- ym. säilytyspaikkojani tarkalla silmällä, ja kyllä, monta työtä on mitä erinäisemmistä syistä jäänyt kesken. Niinpä Maikin Jotain valmiiksi -haaste tulee juuri sopivasti. Toivon mukaan ensi vuoden aikana valmistuu joka kuukausi jotain! En taida uskaltaa listata keskeneräisyyksiä, ettei tule heikotus jo ennen aloitusta... Silti iloisin mielin valmiina haasteeseen!

Syksyllä tein kankaanpainanta- ja kankaalle maalauskokeiluja. Jotkut niistä lähetin kansalaisopiston ryhmän mukana tehtaalle laminoitaviksi. Niistä tuli tarjottimia. Nyt voi jo esitellä, kun joulu meni jo... :)

Aamiaistarjottimet, 20 x 27 cm.

Olympiarenkaat, halk. 35 cm.

Heppa, 28 x 37 cm.

Koivikko, 28 x 37 cm.