Tuntuu, että koko ajan teen jotain, mutta valmista tulee harvoin... Tällä viikolla on ihmeen moni tekele vihdoin valmistunut! Jatkan siis jossakin käsityökeskustelussa kritisoitua tadaa! -linjaa esitettelemällä valmiita juttuja ilman monivaiheista prosessikuvausta. :)
Haaveenani on ollut pidemmän aikaa tehdä itselle karjalaisen naisen asu. Ennestään minulla on äidin tekemä feresi, karjalaisen naisen työasu. Se on useimmille tuttu: mekossa on paljon rypytystä selässä ja essu edessä. En kuitenkaan tunne siinä oloani kotoisaksi, joten halusin ommella sarafaanin, juhla-asun. Siihen kuuluu pitkä liivimekko, paita ja alushame. Nämä asut eivät ole kansallispukujen kaltaisia, mihin on olemassa tarkat valmistusohjeet vaan feresejä ja sarafaaneja on ollut monenlaisia riippuen alueesta, saatavilla olevasta materiaalista, käyttäjän varallisuudesta jne.
Niinpä oma prosessi alkoi miettimällä, millaisen mekon haluan itselleni. Piirsin kaavat ja löysin pitkällisen etsinnän jälkeen pellava-viskoosi kangasta mekkoon. Paidan ompelu oli aika haasteellista suurpiirteisyyttä rakastavalle, mutta jälkeenpäin ajatellen siitä tuli kivoin osa kokonaisuudesta. Alushameen leikkasin puuvillaisesta puserokankaasta ihan vaan mittojen mukaan. Se vaatii vielä säätöä, koska käytössä nousee "kainaloihin". Onko vinkkejä miten voisin korjata tilannetta?
Pääpiirteissään asu on valmis, sillä en ehkä tee mitään päähinettä siihen. Haluan paidan hihansuihin ja alushameen helmaan pitsit, mutten ole löytänyt vielä sopivia. Myöhemmin lisään myös mekon kaula-aukkoon, kädenteille ja ehkä helmaankin koristenauhaa. Sopiva on hakusessa. Nyt voisi lähteä juhliin!
