tiistai 15. maaliskuuta 2011

Seminaarisukkia ja pellavatunika



Koko ajan puikot viuhuu, mutta niin vain valmiiksi asti pääsevät sukat. Nimenomaan nämä rutiinilla neulotut, varresta kärkeen. Kärjestä ylöspäin tehdyistä vielä yhdetkään eivät ole valmistuneet. Jokin kohta ei miellytä, joten neulominen on pysähtynyt, kun ei tiedä jatkaisiko vai purkaisiko... Molemmassa sukkaparissa on neljän kerroksen pitsineule, jonka muistaa helposti. Sukat ovat kokoa 39-40 ja ne on neulottu luonnonvalkeasta 7 veljeksestä.






Olin suunnitellut kassin ompelua, mutta sitten tunika vei voiton. Kesällä olin ostanut Viipurista pellavaa, josta ompelin sarafaanin kaavoilla tunikan. Mitähän kertoo kankaasta se, että se aivan tuoksui (vai haisi?) pellavalle (tai heinälle), mutta Suomen kangaskaupoista ostetuissa pellavissa en muista vastaavan voimakasta hajuelämystä kokeneeni. Välillä sitä miettii onkohan kaikkien viimeistys-, lisäaine- ym. aineiden keskellä elo aivan hyväksi...

Olin ostanut kangasta metrin, joten kutistamisen jälkeen kagasta oli noin 90 cm. Itärajan takana pitäisi aina muistaa katsella tarkkaan ostoksensa; nyt kankaan hulpiolaidasta n. 10 cm oli kudottu huonosti. Siis käyttökelvotonta. Jouduin mallailemaan kankaan riittävyyttä kauan. Lopulta kasasin alavarat useammasta kappaleesta, että sain kankaan riittämään. Kankaan pallot näkyvät peilikuvina toisella puolella, joten mietin (ja muutin mieltäni monta kertaa!) kummasta tulisi paraatipuoli. Heti eilen halusin tunikan päälleni, joten kuvissa se on päivän käytön jälkeen, tyypillisesti pellavalle hieman "eläneenä".


1 kommentti:

Tintin kirjoitti...

Kaunis tunika. Kangas onkin hauskan kaksipuoleinen