Tauko?

Tauko vaiko blogin lopettaminen? Hieman haikeutta aiheuttaa pelkkä ajatuskin. Kuitenkin elämäntilanteesta toiseen siirtyminen vie aikaa ja energiaa, että käsillä tekeminen ja blogin pitäminen jäävät toiselle sijalle.

Kiitos lukijoille ja erityisesti kommentin jättäneille! Mielenkiinnolla käyn jatkossakin lukemassa muiden juttuja ihanista käsitöistä ja sisustuksista! Pirteää kevättä! :)

Lisää kukkasia opiston blogissa

Oih, ihanaa: blogini on saanut uusia lukijoita. Tervetuloa!

Kiitoksia myös kaikille kommentoijille. Luen mielenkiinnolla kaikki kommentit ja pyrin tekemään vastavierailuja! Kommentit tulevat näkyviin vasta hyväksyntäni jälkeen -sain muutaman oudon (provosoivan) kommentin, jotka eivät tuntuneet hyvältä. En halua lähteä sellaiseen mukaan.

Kansalaisopiston blogiin on tullut lisää kuvia viikonlopun kukkakurssista! Kuvia löytyy täältä tai oikean palkin blogikirjaston kautta.

C-vitamiinia

Kevään on aika jo tulla; alitajuisesti huomaan haalivani keltaista ympärilleni... Vaikkei se kuulukaan lempiväreihini. Mielessä on pitkään ollut karkkipaperipussukoiden ompeleminen. Moni niitä tekee ja vielä useammalla niitä näkee. Siispä ompelukoneen ääreen!

Karkkipaperia, kangasta ja kristallimuovia

Kangas ja pöytäliinamuovia

Pussukoiden vuoriksi laitoin omavärjäämää kangasta, karkkipapereiden päälle kristallimuovia. Alempi pussukka on tehty Eurokankaan kirkkaasta pöytäliinamuovista, missä on mansikoita, mandariineja ja omenoita. Siinä olisi herkullinen kuosi, mutta olipa vaikeaa ommella! Ei meinanut kulkea ompelukoneen paininjalan alla ja toiseksi repesi ompeleen vierestä. Luulen, että tämäkin muovi kestäisi käyttöä, jos sen vaan saisi ommelluksi. Karkkipaperipussukasta tykkään, mutta luulen jatkossa pysytteleväni kankaissa. :)

Viikonloppuna osallistuin kansalaisopiston kurssille. Siellä teimme thaimaalaisen opettajan kanssa kukkasia. Suomessa olen nähnyt vastaavia ohuen ohuista sukkahousuista tehtynä. Tällä kertaa teimme thaimaalaisesta neuloksesta, joka on huomattavasti sukkahousuja kestävämpää ja joustavampaa. Ehkä myös ohuempaa.

Lilja

Auringonkukka

Odottaa kevään ensimmäistä hyönteistä!

Lipaston jatkoaika

Sain ruman ja kulahtaneen lipaston. Näin kuitenkin heti sieluni silmin miten se muuttuu kauniiksi laskutasoksi peilin alle. No, lopputuloksesta voi olla montaa mieltä. :)

Ensimmäinen maali oli jotakin tunnistamatonta vanhaa, joka ei ollenkaan soveltunut huonekalun maalaukseen. Hain kaupasta sopivampaa maalia, mutten kuitenkaan ostanut hiomapaperia. Niinpä en sitten hionut aiempaa maalia pois vaan sivelin uuden päälle. Ei lipastoa kaunokaiseksi voi sanoa, mutta kyllä se tehtävänsä ajaa. :)

Suuri hämmennys valtasi itseni, kun olin ottamassa kuvaa lipastosta. Olen hippusen naureskellut sisustusohjelmille ja -lehdille, kun niissä on sisustuslehtiä tarkoitushakuisesti levällään tai sievästi nipuissa. Ja mitäs huomaankaan -olen alitajuisesti sisäistänyt "genren"... Apua, sisustus- ja käsityölehdet ovat valtaamassa kotiani... :)

Pientä ja somaa

Tällä viikolla on syntynyt pieniä, mutta tarpeellisia juttuja. Tai ainakin melkein tarpeellisia; taitaisi pelttipurkki toimia säilyttimenä ilman pitsiäkin, jos tarkkoja ollaan. Pientä somistusta arkeen. Mistähän tuleekaan ajatus, että pieni ja soma ei olisi tarpeellista?!

Somistettu peltipurkki

Kämmekkäät

Tietokone ikkunan vieressä on valon kannalta ihana juttu, mutta talviaikaan ikkunasta tuntuu vetävän. Aikani villatakin hihoja venyteltyani tein kämmekkäät. Neulomalla olisi tullut liian monia kysymyksiä ratkaistavaksi (mikä malli, mistä langasta jne.), että projekti olisi siirtynyt. Niinpä valitsin helpon tien: aiemmasta projektista käyttämättä jääneet, valmiiksi huovutetut villapaidan hihat. Hieman kirjailua. Nyt ei ranteisiin tuule!

Mystinen juttu on nuppineulojen ja niiden myötä neulatyynyjen katoaminen! En edes osaa sanoa kuinka monta olen tehnyt, mutta silti ne tuppaavat päätymään yllättäviin paikkoihin, kuten pyykin mukana pesukoneeseen... Niitä löytyy myös aikanaan keskeneräisten projektien pussukoista jne. Tein pienen vastaiskun tälle mysteerille: kaksi uutta neulatyynyä, jotka eivät aivan huomaamatta katoa! Ne ovat pöytämallia, joiden sisällä on säilykepurkki. Keskelle voi laittaa pieniä ompelutarvikkeita, ulkoreunoille taas nuppineuloja. Molemmat on tehty itsevärjäämistä kankaista.

Myös nappeja olen pyöritellyt, lajitellut ja pohtinut seuraavaa tekemistä. Ehkä se onkin "the juttu" -nappikaupan leikkiminen. :)

Taito-arvonta

Alla olevasta linkistä pääset osallistumaan TAITO -arvontaan, jossa palkintona mm. lahjakortteja käsityöliikkeisiin.

Taitoverkon arvonta

Väriterapiaa

Pääsen ihastelemaan talven taidetta suoraan koti-ikkunasta!

Pimein vuodenaika alkaa olla ohitse ja valon määrä lisääntyy huimaa vauhtia, mikä on tosi ihanaa. Silti huomaan hamuavani ympärilleni edelleen kaikenlaista värikästä.


Kutominen ei ole suosikkilajini, mutta silloin tällöin pääsen vähän verryttämään muistia miten kangaspuilla oikein toimitaan. Kaverilla oli onteloloimi, mihin tein oman kokeilun. Ontelo oli ihan uusi, mutta mielenkiintoinen tuttavuus. Siinä kudotaan "ympyrää" -samaan tahtiin valmistuu laukun, tyynyn tms. ala- ja yläpuoli. Suunnitelmani oli tehdä pieni sohvatyyny. Kuteeksi käytin puuvillaisia marimekon leikkausjätteitä.

Marimekon leikkausjätettä.

Suikaleita.

Kangaspuissa.

Ontelo vailla viimeistelyä.

Olen aika onnistuneesti vältellyt lanka- ja kangaskauppoja tänä vuonna. Kuitenkin satuin menemään paikallisen käsityöliikkeen neulekerhoon. Siellä sattui olemaan ale -kori, josta muutama pikku kerä huuteli haluavansa mukaan... En voinut vastustaa kevyitä pikku palleroita! Sinänsä kummallista; yleensä suosin paksumpia lankoja, mutta nyt ostin tosi ohutta (50 g - 400 m) mohair-silkki-lankaa.

Aluillaan oleva toppi/slipari.

Myös joka kuukausi jotain valmiiksi -haaste liittyy lankoihin. Olen aloittanut lukunutun tekemisen muistaakseni syyskuussa 2009. En oikeastaan edes muista miksi työ jäi kesken... Tämä on helmikuun haasteeni.

Lukunuttu valmiiksi helmikuussa!

Hieman olen sekoitellut myös värejä. Uudessa kodissani ei ole vielä työpöytää, mutta kovasti haluaisin maalata jotain... Ihan mitä vaan, kunhan siitä tulisi uusi päiväpeitto! On se vaan ihmeellistä, miten (viimeistään) muuton yhteydessä alkaa haaveilla kaikenlaisesta uudesta sisustuksesta. Käyköhän muille samoin...?

Väriterapiaa!